torstai 7. lokakuuta 2010

Tasainen hurina
lapset nukahtivat istuimiinsa
Kyynel, valuu silmäkulmastani
Nauran ääneen
onnesta

Lapsena, isä oli jotain? 
Aikuisena, ei juurikaan mitään
Nyt, kun elän tätä sukupolven perintöä
on silmäni auki

Sen jonkin sisältä löysin sydämen
Kyynel, ilo, nauru, ymmärrys
Viimein saan tutustua isääni

Täysi kierros, siitä mistä se alkoi
siihen on tultu.
Molemmin puoli anteeksi annettu

Isä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti