Tasainen hurina
lapset nukahtivat istuimiinsa
Kyynel, valuu silmäkulmastani
Nauran ääneen
onnesta
Lapsena, isä oli jotain?
Aikuisena, ei juurikaan mitään
Nyt, kun elän tätä sukupolven perintöä
on silmäni auki
Sen jonkin sisältä löysin sydämen
Kyynel, ilo, nauru, ymmärrys
Viimein saan tutustua isääni
Täysi kierros, siitä mistä se alkoi
siihen on tultu.
Molemmin puoli anteeksi annettu
Isä
torstai 7. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti