Laiton kaiken pakettiin
ja helvetin tiukasti kiinni!
Olen alkanut miettimään, onko sisältö sama
vai jotain ihan muuta
Tai ehkä kaikista pahinta,
tyhjä

Kylmää ja koleaa jo monta viikkoa, muita se tuntuu häiritsevän.
Hämärissä on hyvä olla, ei nää kaikkea ja kylmässä on jo hieman turtunut.
Kevät on vielä kaukana, silti tunnen pienen puristuksen kurkussani, kaiken paljastava valo, ja uuden alkaminen saa verisuonet pullistumaan päästäni...

Järjestelmällinen lelujen kaaos
sukkien ristiretki olkkarin lattialla
Aamuiset sanat, anteeksi annetut jo
edelleen kumpuilevat hiljaisien hetkien yllä
kuiskailevat niitä jotka jäivät
sanomatta

Olen sinun oljenkortesi
(haurain heinä näillä pelloilla)
Heilun tuulessa, taivun ja haavoitun
en ehkä koskaan katkea
en ehkä koskaan korjaudu

Löysitkö sinä minun maailmaan
vai minä sinun?
Yhdentekevää
Sillä ne maailmat tarrautuivat toisiinsa
kuin takiaiset

Rakensit minulle sielustasi taulun
lauloit elämästäsi laulun
Kuva oli kaunis kuin kantaja
eivät sanat ja sävel yhteen kuuluneet
Pian huomasin taulun takapuolen olevan
hauras ja homeinen

Karusta maailmasta on sinut kudottu
mutta puhtaissa vesissä voideltu
tuhinasi on minulle ilonkyyneleitä

Se on lusikat jakkoon sano becky viimisillään! Vaikka viiminen hengenveto niin ylpeys nielöö sovinnon sanat kurkkuun. Kyllä se lintupöpö tuli ja iski kun lokki pasko silimile! Ootpahan rakas tyytyväinen kun yks harakoista on pois päiviltä, pääsöö ilolinnut pesille ja kanat linjoille! Senhän se silimänkientäjä kuikka koponen jo toissa vuonna kerto, että tuloo beckylle se viiminen matka ennen vaihevuosia, sano että säästyypi ukko niiltäkkii hormoonihyrskyiltä.

Sinä et koskaan mieti elämää, siitä olen aika varma.
Minä mietin, vaikka välillä unohdan,
että minä olen miettijä.
Olen itselleni pienen suuri arvoitus.
Tässä hetkessä elän minä, menneisyydessä se oli joku muu (onneksi, sillä minä en olisi niin typerä). Tulevaisuudessa minä olen sinä, ja sinä minä.
Me olemme miettijöitä.

Jopa tupakan natsat, sinun polttamat, on korjattu (kyllä, minä erotan ne)
Pölyt pyyhin lakanoilla joissa nukuimme humalan huurteiset yöt,
Palaavat prkl niin kuin koirat nurkkiini.
Tyhjänpäiväistä touhua sanoo psykiatrini, ei mieltä voi koijata, ei sairainkaan sairaista

Inhoan pieniä peittoja, eivät yllä pääni päälle niin etteivät varpaani olisi kuolleiden kutiteltavina.

Tyynyt pidän peiton alla, niihin ei passaa pään koskea, tulee huonosta sellaisista ryhtivirhe!

Rasittaa pahasti jos nukut minun puolellani sänkyä! Petteri-patteri naksahtaa aamu viideltä sauna lukemille ja hermoa kiristää liimaantuneet kätesi ympärilläni. Onneksi olen puoliunessa enkä edes jaksa skitsahtaa! Unessa karhunpoika sairastaa ja sami stallonen vessassa on kendiitti, missä hemmetissä siellä voi kusta kun pönttö on suihkulähde!