Kriisi on asennekysymys...
Asennekriisi!!!

Vessareissulla

Kuusivuotiaani totesi vessassa
harjatessani hiuksiani saunan jälkeen
Äiti, sinun maha on kasvanut!
Tuleeko sieltä uusi vauva?
Häkellyin ja tuijotin pyöreähköä vatsaa
(joo söin vähän huonsti ja nyt turvottaa...)
melkein kirkaisin EI!

Tyttö kysyi minulta,
Etkö äiti enää haluakkaan vauvaa?
Sisin huusi ja raivosi mutta jostain
tulivat sanat, En halua.
Katselin vatsaani illalla.
En syönyt iltapalaa, tuli kuvotus,
viha, inho ja suru.

Jokaisella on omansa

Se maistuu, haisee, repii ja puristaa
Katkeruus. Kauniissa paketissa nyörein solmittuna.
Tiedän ettei taakkani ole painavin
Jokaisella on omansa, en halua vertailla

Kun vaeltaa, matka on pitkä ja
määränpää vain musta piste edessä
kuitenkin perillä heitellään palmut ja
pestään jalat, riisutaan.

En ole hanhi joka räpistelee
pisarat päältään. Olen kuoreensa
vetäytyvä klpikonna. Pupu pusikossa.
Myrkkykäärme.

Juoksulla

Kauneutta on niin paljon
Ehkä lasini on puoliksi tyhjä
Mustaleski on kutonut verkkonsa
kauneus ei ole käsinkosketeltavaa
Voin vain toivoa

Lapsensilmin, kuvittelin juostessani
Nauroin sammaloituneelle kivelle
rouskuvalle hiekalle puhki kulunieden
Nike tossujeni alla
Tuulelle joka hyväili kasvojani

Sitä ei saa takaisin. Iskee lujaa.
Eilistä, ei päiviä, ei vuosia
Katuisin liikaa jos se jotain muuttaisi.
Ei?

Muistutus

Jokin lähti liikkelle
vatsanpohjasta niskaan
Siitä on kauan
kun tunsin näin

Annan sinulle käteni
Tämän päivän ja huomisen
menneen jätän, en
enää katso eiliseen

Sukellus silmiisi
ei sanaakaan sanottua
tarvita kertomaan
kuinka näät sisimpääni

Rajaton

Sisälläni on voima
se pelottaa minua
kyltymätön, janoinen
Sillä ei ole rajoja

Olen vahva, kestävä ja voimakas
mikään ei kaada minua
kukaan ei lannista minua
En taivu

Pelkään kuitenkin
etten ole tarpeeksi vahva
pitämään voimani (rajattoman)
sisälläni

Sitten, minä, istun!

Kohta kolmekymppinen, niin hukassa
Missä minun pitäisi olla?
En rehellisesti ajateltuna tiedä
Vaisto ei sano mitään, ei edes punnitse
Ei ota milliäkään oikealle tai vasemmalle

Pelkään sieluni ja järkeni puolesta
jaksanko seisoa kahdella jalalla
Jospa kaikki johtuu homeesta
teke sairaaksi, hauraaksi, heikoksi
rammaksi

Rampanakin olen kannatellut lukemattomia
jalkoja. Voisin murskata viimeisenkin polveni
joka on minut pystyssä pitänyt.
Sitten, minä, istun!

Numero 4

Puhumattomuus on sinun pakokeino
puhuminen on minun takaa-ajo
Puhumattomuus on minun mittani on täysi
Puhuminen on sinun viimeinen oljenkorsi

Flegmaattinen kyllä, kun olet täällä
viikonloput matelevat, pian on maanantai
Lapset osaavat riidellä taitavasti,
sanovat suunsa puhtaaksi.
Nehän on neroja!

Sopimisen riemu ja vilpittömyys
leikki jatkuu seuraavaan
Onkaloissani kiemurteleva ahdistus
ottaa nokoset, oloni on kevyt

Ei meille pitänyt näitä kortteja jakaa
mehän sovittiin.
Vuodet ovat mitätöineet meidät
Hiljainen pelko tottumuksesta

Tämän päivän numero on 4

Psykofyysinen

Kun herää pahasta unesta
olo on helpottunut
Kun herää pahasta unesta
jo kolmatta kertaa yöllä
olo ei ole helpottunut
Koko yö on pahaa unta

Tunnustelen aamun ensimmäistä
hengenvetoa kuinka se painuu
syvälle keuhkoihini
pistää, puristaa, painaa, ei unohda
Ajattelen jokaisen hengenvedon niin
pitkälle etten enää muista hengittää
Pyörryttää, olo on epätodellinen
päästän ilman vihdoin ulos

Se on pahaa ilmaa
saastaista, jota jemmaan
kaiken (siis minkä?) varalta
Vatsalihaksetkin jännittävät
varmasti kasipäkit tällä treenillä

Perussetti, tunti ehkä kaksi
Unohdan psykofyysisesti toimivan
ruumiini, pitäisi varmaan sanoa vartaloni
Keskityn siis vartalooni, laitan painot
tankoon, annan mielen vaeltaa
kysymättä, pyytämättä
etsimättä