perjantai 1. heinäkuuta 2011

Sitten, minä, istun!

Kohta kolmekymppinen, niin hukassa
Missä minun pitäisi olla?
En rehellisesti ajateltuna tiedä
Vaisto ei sano mitään, ei edes punnitse
Ei ota milliäkään oikealle tai vasemmalle

Pelkään sieluni ja järkeni puolesta
jaksanko seisoa kahdella jalalla
Jospa kaikki johtuu homeesta
teke sairaaksi, hauraaksi, heikoksi
rammaksi

Rampanakin olen kannatellut lukemattomia
jalkoja. Voisin murskata viimeisenkin polveni
joka on minut pystyssä pitänyt.
Sitten, minä, istun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti