Kohta kolmekymppinen, niin hukassa
Missä minun pitäisi olla?
En rehellisesti ajateltuna tiedä
Vaisto ei sano mitään, ei edes punnitse
Ei ota milliäkään oikealle tai vasemmalle
Pelkään sieluni ja järkeni puolesta
jaksanko seisoa kahdella jalalla
Jospa kaikki johtuu homeesta
teke sairaaksi, hauraaksi, heikoksi
rammaksi
Rampanakin olen kannatellut lukemattomia
jalkoja. Voisin murskata viimeisenkin polveni
joka on minut pystyssä pitänyt.
Sitten, minä, istun!
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti