Kriisi on asennekysymys...
Asennekriisi!!!

Vessareissulla

Kuusivuotiaani totesi vessassa
harjatessani hiuksiani saunan jälkeen
Äiti, sinun maha on kasvanut!
Tuleeko sieltä uusi vauva?
Häkellyin ja tuijotin pyöreähköä vatsaa
(joo söin vähän huonsti ja nyt turvottaa...)
melkein kirkaisin EI!

Tyttö kysyi minulta,
Etkö äiti enää haluakkaan vauvaa?
Sisin huusi ja raivosi mutta jostain
tulivat sanat, En halua.
Katselin vatsaani illalla.
En syönyt iltapalaa, tuli kuvotus,
viha, inho ja suru.

Jokaisella on omansa

Se maistuu, haisee, repii ja puristaa
Katkeruus. Kauniissa paketissa nyörein solmittuna.
Tiedän ettei taakkani ole painavin
Jokaisella on omansa, en halua vertailla

Kun vaeltaa, matka on pitkä ja
määränpää vain musta piste edessä
kuitenkin perillä heitellään palmut ja
pestään jalat, riisutaan.

En ole hanhi joka räpistelee
pisarat päältään. Olen kuoreensa
vetäytyvä klpikonna. Pupu pusikossa.
Myrkkykäärme.

Juoksulla

Kauneutta on niin paljon
Ehkä lasini on puoliksi tyhjä
Mustaleski on kutonut verkkonsa
kauneus ei ole käsinkosketeltavaa
Voin vain toivoa

Lapsensilmin, kuvittelin juostessani
Nauroin sammaloituneelle kivelle
rouskuvalle hiekalle puhki kulunieden
Nike tossujeni alla
Tuulelle joka hyväili kasvojani

Sitä ei saa takaisin. Iskee lujaa.
Eilistä, ei päiviä, ei vuosia
Katuisin liikaa jos se jotain muuttaisi.
Ei?

Muistutus

Jokin lähti liikkelle
vatsanpohjasta niskaan
Siitä on kauan
kun tunsin näin

Annan sinulle käteni
Tämän päivän ja huomisen
menneen jätän, en
enää katso eiliseen

Sukellus silmiisi
ei sanaakaan sanottua
tarvita kertomaan
kuinka näät sisimpääni

Rajaton

Sisälläni on voima
se pelottaa minua
kyltymätön, janoinen
Sillä ei ole rajoja

Olen vahva, kestävä ja voimakas
mikään ei kaada minua
kukaan ei lannista minua
En taivu

Pelkään kuitenkin
etten ole tarpeeksi vahva
pitämään voimani (rajattoman)
sisälläni

Sitten, minä, istun!

Kohta kolmekymppinen, niin hukassa
Missä minun pitäisi olla?
En rehellisesti ajateltuna tiedä
Vaisto ei sano mitään, ei edes punnitse
Ei ota milliäkään oikealle tai vasemmalle

Pelkään sieluni ja järkeni puolesta
jaksanko seisoa kahdella jalalla
Jospa kaikki johtuu homeesta
teke sairaaksi, hauraaksi, heikoksi
rammaksi

Rampanakin olen kannatellut lukemattomia
jalkoja. Voisin murskata viimeisenkin polveni
joka on minut pystyssä pitänyt.
Sitten, minä, istun!