Räiskyvää ilotulitusta
hiljaisuus
ei mitään

Juuri kun luulen että se hetki on täällä
jätät takkisi naulakkoon ja otat syleilyysi

Kuka puhuu suullasi,
olen turvassa
Muistan taas

Aamulla kahvin tuoksu leijailee
Viltit etsivät paikkojaan sohvan reunustoille,
karanneet kaukosäätimet hyllyille
sälekaihtimet paljastavat totuuden

Makuuhuoneesta tulee joku
Joku

Minä olen se hedelmäkorin Ananas
Enkä häpeä!

Aika kuluu, minä kulun, sinä kulut

Kuulen kyllä jo kärpästen surinan,
vaikka vielä en niitä nää

En ole koskaan ollut banaani ihminen
(nykyisin aina ostoskorissa)
mutta tarpeeksi kypsänä
se on maukas, tyydyttävä , mielihyvää tuottava

vaan ne hiton kärpäset...

Tyhjä sivu, mahdollisuuksia

Tässä tuolissa on istunut sukupolvia
hiottu on, lakattu, verhoiltu

Tässä minä heilun
kuuntelen ulosteiden analysointia
naurahdan jopa ääneen

Yksinkertaistetaan
mitä sinä mietit karvakasa
tuoko huominen uuden luun?

Tässä minä heilun
edelleen
Kuuntelen huminaa ja ajattelen
hiljaisuutta
Onko sitä, missä se on ja kestäisikö sitä?

Täysin mahdollista, kaikki,
sen rajan sisällä minkä olet itsellesi tehnyt

Heilumme sukupolviemme
tuoleissa

Aikaa on , muttei ole, vai onko?

Kunhan tässä nyt edistyy niin pitää räpsiä digikameralla otoksia omista töherryksistä, eihän ne edelleenkään mitään "hienoa taidetta" ole tai osaamista, eikä miulla mitään tekniikkaakkaan ole, mutta ne on tehty ainakin suoraan sydämestä ja niillä on itselleen merkitys, tai voi olla että vielä sitä merkitystäkin etsin. Mutta eikös se olekkin hienoa että jostain kuvasta löydät aina jotain uutta, eikä se aukea heti kerralla. Sitä jää miettimään.

Telkkari auki, jotain sieltä tulee
lehti kädessä, mutta miksi
aivot jumissa, tavallista
Naurattaa nuo kirjat hyllyssä
apinoiden käyttäytymisestä tai "kolme miestä autossa"
Ärsyttää mainokset, vatsavaivoista ja jalkasienistä ja ketä oikeasti kiinnostaa peräpukamavoiteet Fbi criminal mindsin mainostauolla!!??
äh, liikaa minulle.

Minulla on huono kuulo ja hidas ajatuksen juoksu
(en ole kyllä koskaan ollut juoksija)
Näinä aikoina, monilla muillakin on huono kuulo.
Kuulolaitteista tuskin on tälle sukupolvelle apua.

Teippi suussa, tulpat korvissa
tupot nenässä ja korkki perseessä
Sanokaa nyt, nauran sitte myöhemmin teille
isteille

Tämä huutaa säveliä!

Me katseltiin uusia autoja, vai hankittaisko lisää lapsia
On meillä talo sekä tontti
vaikka tiesit että exäni on rontti
Kolme autoo, vene ja vierastupa
on yksin ulkona-ololupa
Mutta missä meni pieleen,
kompastuitko oven pieleen,
vai enkö tullut iltaisin sun viereen
Vieläkö ymmärrystä riittäis

Olis koti, olis äiti olis isä,
olis elämään se iso lisä
että uskoo tulevaan, siihen tavallisen tylsään
elämään

Peliä se oli aluksi, muistatko vielä rakas?
Annoin sinun painella nappeja ja sinä annoit minun voittaa.
Säädimme toisiamme. Pelasimme hyvin, olimme hyvä tiimi.
Syntax error, syntax error!
Mitä tapahtui? Loppuiko peli vai loppuiko virta? Päätin puolestasi,
ja vein koneen korjaamolle, sinun täytyy vaan tuoda piuhat.

Vihaan sitä imuria, (harjat on ihania),
vaikkei naiset usein niin tee.
Ääni on vähintäänkin ärsyttävä, en kuule edes ajatuksiani
ja liika puhtaus saa minut vainoharhaiseksi ja ärtyneeksi.
Carlsonilla oli oli tarjouksessa 49,90, onneksi se oli paska.
Johan meillä on sisällä imuri, keittiössä imuri, autotallissa imuri
ja lainassa höyrypesuri.

Katson kun poltat tupakkaa
tuoksuu hyvälle, polttaisin, mutta maku on kuvottava.
Tänään sinua ravisteltiin (näetkö nyt todella mikä olen?)
kääntelit päätäsi vältellen.
Politiikon elkeitä, sentti (vaikka satku) ajatuksistasi
Onkohan huomena hiljainen automatka?

Vielä kannan lastani, kuollutta
piakkoin se syntyy
Olen tuntenut kaiken,(kyllä, sen kaiken voi kuvitella)
potkut ja supistuksia on ollut jo tovin
Mitä lähemmäksi h-hetki tulee, sen kovemmaksi kaikki muuttuu
Ei ole enää kauan kun synnytän, ahdistukseni, tuskalla ja kivulla
Ehkä sitten kun ne 40 viikkoa ovat menneet,
loppuu raskain odotus surun päättymisestä.
Ei lapseni, mennyt kesken
Hän oli jo valmis
uuteen matkaan

Jossain pisteessä tulee nauru, (mielipuolinen)
Ei jaksa itkeä
Ihottuma nousee kun elohopea
tunteet tulivat yli

Äitini syli
jos voisi palata ajassa , leikkiä puumajassa,
Rakentaa linnoja, tehdä mustikka maitoa
Lapsuuteen

Tulevaisuuteen
syliin
itkemään
nauramaan
Sukupolvesta toiseen

Ollaan kaksin
minä ja ajatukseni
Enpä ole koskaan ennen niin kaivannut olla yksin kuin kaipaan.
Seura ei ole imartelevaa, ei mieleistä, ei edes siedettävää!
Eoonkaan ei pääse
Keksikää nyt joku on/off toiminto, nobell sille!

Luopuminen
se on vaikeaa (sillä luovuttaja en ole)
Olen tehnyt työtä, monta pitkää päivää ja yötä.
Siivonnut ja pakannut , uskomasta lakannut
Laatikot varastoon ja varasto järjestykseen,
mikään ei ole muuttunut, onkohan jotain unohtunut?
Ei, hyvät naiset ja herrat,
olen pimahtanut
pääni sisäinen sotku, ei siivoamalla selviä.

Pakko päästä kotiin
kotonta on pakko päästä pois,
kiire on jonnekkin, jossakin ei jaksa olla.
Kotiin on vaikea mennä , kotonta on miltei mahdoton lähteä.
Oi olemisen ilo

Arkea, lomautuksia, pyykkivuoria, keskenmenoja, vatsatauteja, työstressiä, uhmaikiä, kolareita, yövalvomisia, sairauksia, vittumaisia esimiehiä, tyhjiä hammastahnatuubeja, sunnuntaikuskeja, pms, mamba ja mitä vielä...
What a wonderfull world
Mistä niitä vaaleanpunaisia laseja saa? Entä pääseekö pilvilinnoihin pavunvartta pitkin ja onko siellä suklaajokia ja piparkakkutaloja?

Minä kirjoitin jo selviytymistarinani
Ja uskomaton se oli!
Mitä nyt, mitä helvettiä!?
Onko elämä vaan aina uudelleen selviytymistä, eikö tarina saa onnellista loppua koskaan? Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka? Saanko kysyä, ketkä?

Ostoskanava
Päivisin sitä olen katsellut kuukauden, ehkä kaksi.
No en kuitenkaan telkkarista, päässäni se on.
Öisin nään painajaisia, vaellan pöpilän käytävillä,
nipistelen muita ohi kulkevia hahmoja,
ihan vaan varmistaakseni ovatko he (Ne)
Todellisia

Mielumin menen hissillä,
Rappuset pakottaisivat minut kohtamaan menetystä
Vain muutaman kerros väliä, onnesta ahdistukseen, syntymästä (jopa)kuolemaan.
Montako kerrosta siihen mahtuukaan, ja mitä niissä kerroksissa on?
Menenkö hissillä vai kävelenkö rappuset?