Vielä kannan lastani, kuollutta
piakkoin se syntyy
Olen tuntenut kaiken,(kyllä, sen kaiken voi kuvitella)
potkut ja supistuksia on ollut jo tovin
Mitä lähemmäksi h-hetki tulee, sen kovemmaksi kaikki muuttuu
Ei ole enää kauan kun synnytän, ahdistukseni, tuskalla ja kivulla
Ehkä sitten kun ne 40 viikkoa ovat menneet,
loppuu raskain odotus surun päättymisestä.
Ei lapseni, mennyt kesken
Hän oli jo valmis
uuteen matkaan
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti