Kauneutta on niin paljon
Ehkä lasini on puoliksi tyhjä
Mustaleski on kutonut verkkonsa
kauneus ei ole käsinkosketeltavaa
Voin vain toivoa
Lapsensilmin, kuvittelin juostessani
Nauroin sammaloituneelle kivelle
rouskuvalle hiekalle puhki kulunieden
Nike tossujeni alla
Tuulelle joka hyväili kasvojani
Sitä ei saa takaisin. Iskee lujaa.
Eilistä, ei päiviä, ei vuosia
Katuisin liikaa jos se jotain muuttaisi.
Ei?
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti