Pieni kantapää, viisi varvasta
pienen hetken sen voi tuntea ja nähdä
välissä vain muutama pinkeä milli

Sen sinäkin muistat!

Hitaasti saavuit, ääneti
Sininen ja pieni vasta käytävällä
parkaisit tervetuliaishuutosi
Elämä tuli, kirkasta, kylmää ja
pelottavaa

Sen onnen muistaen
ajan kulun unohtaen
Valtaa kuitenkin suru
siitä pienestä
kenen varpaita ei koskaan laskettu