skip to main
|
skip to sidebar
Kaapista Ulos
lauantai 9. lokakuuta 2010
Iltaisin kun silitän hiuksia
pienten takkutukkien
tallukan ja apinan
Tunnen jonkun puuttuvan,
ei vielä sylini täysi ole
sydämenikään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lukijat
Blogiarkisto
►
2011
(44)
►
heinäkuuta
(9)
►
huhtikuuta
(35)
▼
2010
(44)
►
marraskuuta
(3)
▼
lokakuuta
(19)
Olen päästänyt irti (nyt voin sen sanoa), vaan käd...
Kun ei ole enää mitään vuodatettavaa, hanat on ki...
Nyt kun olen tyhjä teekuppi, odottaen kuumaa kylpy...
Sinä joka hyväksyt minut sellaisena, tälläisenä, j...
Miksi heikkonakin täytyy olla vahva? Kenelle olemm...
Mahdollinen tuntuu mahdottomalta ja mahdoton mahdo...
Kun minä putoan on sinun tehtävä ottaa kiinni Vaik...
Kun maailma vittuilee ja menee piiloon jään minä s...
Iltaisin kun silitän hiuksia pienten takkutukkien ...
Pieni kantapää, viisi varvasta pienen hetken sen v...
Sitoutumien , on niin helppoa Aikuisenakin, oma la...
Ajoittain, jostain tiedostamattomasta syystä palaa...
Jos ei katso silmiin, ketä silloin pelkää? Näkisi...
Kahvi maistuu erilaiselta kuka katsoo peilistä tak...
Vaihtuneet värit hiljenneet äänet hiipuneet jäljet...
Joskus tuntuu että olen tullut toisen naisen eläm...
Sukellus menneisyyteen, keuhkot täynnä ilmaaPunain...
Tasainen hurina lapset nukahtivat istuimiinsa Kyy...
Hiljaisuus täyttää makuuhuoneenvie ilmanPohjattoma...
►
syyskuuta
(22)
►
2009
(46)
►
marraskuuta
(34)
►
lokakuuta
(12)
Tietoja minusta
Tarkastele profiilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti